Miljoona, miljoona, miljoona ruusua.

Koska kummastelun aiheita kaupungista on löytynyt vuoden mittaan yhä vähemmän ja vähemmän, esittelen taas jotakin kaunista ja hienoa Helsingistä. Arkisen työmatkani varrelta löytyi kauniissa kukkaloistossa oleva Alppiruusupuisto. Muistan ihmetelleeni outoja kasveja jo viime syksyllä lenkkeillessäni lähimaastossa, mutta enpä olisi arvannut, että kesäkuussa niistä tulee näin kauniita.

Kiehtovaa on kauniin mäntymetsän ja kukkaloiston sekoittuminen, melkein tulee mieleen satukirjojen kuvitetut metsät ja puun takaa voisi olettaa näkevänsä punahilkan keräilemässä kukkia.

Muutaman päivän ajan on ollut mukavaa katsella myös kesään vihdoinkin heräilevää Helsinkiä. Siihen kuuluvat paidattomat miehet lähijunassa sandaalisukkineen, musiikki kaduilla, ihmisten äärimmilleen täyttämät puistot ja terassit sekä yllättävän usein myös hymyt ja muutama sananen, tuntemattomallekin.

Kylläpä kuulostaa ruusuiselta. Mutta siltä myös näyttää:

Ruoho on vihreämpää Atlantin toisella puolella.

Vai onko sittenkään? New Yorkin vierailu on ikävä kyllä tältä erää päättynyt ja tästedes en enää mainitse Helsinkiä ja suurkaupunkia samassa lauseessa, ainakaan vähään aikaan. Yksi niistä asioista, jotka kuitenkin näitä kahta kaupunkia yhdistävät, sattui myös olemaan minulle yksi elämyksellisimpiä paikoista New Yorkin matkallani. Molemmista kaupungeista löytyy Central Park, Keskuspuisto.

New Yorkin keskuspuisto taitaa olla vertaansa vailla, mutta melko hyvä vastine löytyikin yllättäen myös aivan kotini nurkilta. Olen kuullut Keskuspuistosta ja tiennyt suurin piirtein minne se sijoittuu, mutta vasta sunnuntaina tulin tutustuneeksi tähän metsään keskellä kaupunkia pyöräillessäni sen läpi täpötäydelle uimastadionille. Helsingin puistossa tuoksui sammaleinen ja saniaisten peittämä metsä, maustettuna ajoittaisilla kanankakan lemahduksilla ohittaessani ihmisten vuokrapuutarhoja. Hot Dogien ja Prezeleiden tuoksua en pettymyksekseni havainnut. Kauniiden luonnonmaisemien lisäksi pääsin ihailemaan
ikääntyneiden kasvimaan laittajien paidattomia ylävartaloita ja muutamia ratsastajia reiteillään. Keskuspuisto vaikuttaa olevan melko paljolti luonnon tilassa ja osa poluista on muokkautunut ihmisten käyttäminä. Central Park taas ymmärtämäni mukaan on järviä myöten keinotekoinen, toki erittäin kauniisti ja huolella istutettu ja muokattu.
Helsingin keskuspuisto eroaa siis melko paljonkin Atlantin takaisesta vastineestaan, mutta tuntui ihan mukavan kotoiselta ja ainakin tämän kesän ajan saa toimia Central Parkin korvikkeena ikävän yllättäessä.

Central Parkia ja Keskuspuistoa yhdistävät kuitenkin ainakin lenkkeilijät ja muiden urheilulajien harrastajat. Lisäksi molemmat toimivat tärkeänä lepopaikkana kaupungin keskellä, oli kyse sitten suuremmasta tai pienemmästä kaupungista.

Kumpi puisto sitten jää muistoihini vihreämpänä, siihen en osaa vielä vastausta antaa.







Lopuksi vielä sitaatti Paul Simonin ja Art Garfunkelin esittämästä laulusta A Heart In New York. Tämäkin laulu soitettiin Central Parkissa vuonna 1981.

"New York - to that tall skyline I come
Flyin´ in from London to your door.
New York - lookin´ down on Central Park
Where they say you should not wander after dark.

New York - like a scene from all those movies.
But you´re real enough to me
For there´s a heart
A heart that lives in New York"

(Benny Gallagher and Graham Lyle)