Miljoona, miljoona, miljoona ruusua.

Koska kummastelun aiheita kaupungista on löytynyt vuoden mittaan yhä vähemmän ja vähemmän, esittelen taas jotakin kaunista ja hienoa Helsingistä. Arkisen työmatkani varrelta löytyi kauniissa kukkaloistossa oleva Alppiruusupuisto. Muistan ihmetelleeni outoja kasveja jo viime syksyllä lenkkeillessäni lähimaastossa, mutta enpä olisi arvannut, että kesäkuussa niistä tulee näin kauniita.

Kiehtovaa on kauniin mäntymetsän ja kukkaloiston sekoittuminen, melkein tulee mieleen satukirjojen kuvitetut metsät ja puun takaa voisi olettaa näkevänsä punahilkan keräilemässä kukkia.

Muutaman päivän ajan on ollut mukavaa katsella myös kesään vihdoinkin heräilevää Helsinkiä. Siihen kuuluvat paidattomat miehet lähijunassa sandaalisukkineen, musiikki kaduilla, ihmisten äärimmilleen täyttämät puistot ja terassit sekä yllättävän usein myös hymyt ja muutama sananen, tuntemattomallekin.

Kylläpä kuulostaa ruusuiselta. Mutta siltä myös näyttää: