Let It Snow

Alkusyksystä puhuttiin siitä, kuinka harmillista on, että etelään ei tule nykyisin talvea ollenkaan. Taisin olla hyvinkin samaa mieltä vielä tuolloin. Nyt kun talvi tuli tännekin muutamaksi päiväksi, saatan olla jopa sitä mieltä, että vähemmälläkin lumella täällä pärjättäisiin. Liikenne on ollut kaaoksessa muutamia päiviä ja keskustassa sekä vähänkin vilkkaammin liikennöidyillä alueilla lumi ei kuitenkaan ole pysynyt lumena, vaan maassa on hillittömiä, harmaita loskavuoria. Keskustassa joutuu katsomaan lähinnä omiin jalkoihinsa, ettei astuisi 10cm syviin rapakoihin tai liukastuisi bussin alle. Lisäksi ennestäänkin sekavat katutyöt ja muutokset menevät täysin käsittämättömiksi kadonneiden suojateiden ja lumiesteiden vuoksi.

Olen myös onnistunut tekemään lähempää tuttavuutta sekä Espoon että Helsingin lumisen maaperän kanssa yhteensä jo neljä kertaa. Päivystysjonoista päätellen moni muukin on aloittanut saman harrastuksen.

Väistämättä maantaina tuli mieleen amerikkalainen tapa pitää yleinen vapaapäivä, jos joskus harvoin sattuu satamaan lunta. Ehkä tulevaisuudessä Helsingissäkin aletaan toimia samoin. Jotenkin vain kaupunki ja ihmiset vaikuttivat olevan aivan ymmällään ja sekaisin.

Mutta on lumessa silti jotakin taianomaista ja ihanaa. Varsinkin sunnuntaina oli mahtavaa katsella kertyvää lumipeitettä turvallisesti sisältä. Maanantainakin kaikkialla oli vielä oikein kaunista. Lisäksi huomasin, että lumi pehmentää ihanasti liikenteen ääniä ja esimerkiksi junat kulkevat hiljaisesti ja pehmeästi. Silloin kun kulkevat.