lauantai 25. huhtikuuta 2009

En hiihtänyt jään yli Seurasaareen.

Vaan otin kevään ensimmäistä kertaa alleni talven aikana varastossa pölyttyneen, lattearenkaisen pyöräni ja lähdin tutkiskelemaan kevään ja kesän tuloa Helsingissä. Halusin käydä meren rannalla ja tutkiskella maisemia, joissa ei niin usein ole tullut liikuttua.

Ajelin tulevan vapun kunniaksi Munkkiniemen lävitse Seurasaarea kohti ja matkalla ihailin upeita taloja rantamaisemissa. En ollut edes tiennyt, miten kaunista maisemaa ja viihtyisää tuolla olisi. Seurasaareen tykästyin myös kovasti. Viimeisestä käynnistä saarella onkin jo aikaa lähes 8 vuotta ja tuntui kuin olisin ollut tuolla ensimmäistä kertaa. Ehkäpä hieman hataran muistikuvani paikasta edellisellä vierailulla selittää tuolloin käynnissä olleet fuksiaiset ja pimenevä syksyilta.

Retkellä bongailin kesän merkkejä: Ihmiset ajoivat autolla ikkunat auki. Nurmikoille ja kallioille oli ilmestynyt makoilevia ihmisiä, jotkut paistattelivat auringossa ja toiset vaikuttivat nauttivan syvemmästäkin unesta. Melkein kaikki vastaantulijat söivät jäätelöä. Näin ensimmäiset varvasssandaalit. Joku grillasi, ja se tuoksui aika hyvältä. Ihmiset vaikuttivat kiireettömiltä ja viettivät aikaa ulkona muutenkin kuin vain eteenpäin kiiruhtaen.

Luonnossa näkemiäni kesän merkkejä on mahdollista etsiskellä alla olevista kuvista. Viimeiset kuvat muistuttavat siitä, että vaikka on ilo kuunnella linnun laulua ja katsella kauniita maisemia, löytyy päätä kääntämällä kuitenkin muistutus kaupunkimaisemmasta ympäristöstä ja linnunlauluakin säestää tasainen humina useammalta väylältä.

Pyöräily oli ehdottomasti hyvä keino tutustua Helsingin minulle uusiin puoliin. Ehkäpä kesän mittaan tällaisia retkiä tulee tehtyä enemmän ja pidemmällekin.

Ja hiihtämisestä vielä. Kyllä täällä olisi tänä talvena päässyt hyvin hiihtämään ja ehkäpä myös Seurasaareen. Sukset kuitenkin jäivät epäilevän asenteeni vuoksi pohjoisemmaksi muutamaankin otteeseen. Ehkäpä joku toinen talvi, nyt tulee kesä.








1 kommentti:

Anne-Mari kirjoitti...

Olipa mukava kirjoitus. Ja siellähän on jo tosi keväistä, ihan yllätyin. Jospa minä tulisin silloin kesäkuun alussa käymään, niin näkisin vähän Suomenkin kesää.