Helsingistä pois muuttamisen jälkeen olen vieraillut täällä yleensä vähintään kaksi kertaa vuodessa lomilla ja viikonloppuina. Pikkuhiljaa huomasin, että pakkailin aina mukaan ne sen hetkiset parhaimmat ja kivimmat vaatteet ja usein mukana piti myös olla aivan naurettava määrä valinnan varaa, joilla olisi voinut luoda uusia yhdistelmiä parikin viikkoa.
Silti kaupungilla kävellessä tuntui, että omistan vain kamalia rytkyjä ja kaikki Helsingissä asuvat saman ikäiset pukeutuvat niin tyylikkäästi ja siististi. Lisäksi kaikilla näytti olevan hiukset mitä täydellisimmin laitettu. Miten voi olla, että kaupungissa, jossa tuulee lähes aina, ihmisillä näytti olevan jatkuvasti sileät ja huolitellut kampaukset ja leikkaukset. Enkä tainnut olla kaveripiirin ainoa, jolla tällainen tunne Helsingissä vieraillessa tuli.
Muuton jälkeen en ole enää kuitenkaan huomannut suurimman osan ihmisistä pukeutuvan sen ihmeellisemmin tai hienommin kuin muuallakaan. Enkä itsekään kovin tarkkaan aamuisin mietiskele eri asuvaihtoehtoja. Eräänä päivänä havahduin bussissa siihen että palailin keskustasta näyttäen lähinnä siltä, että olen tulossa viikon kestäneeltä partioleiriltä. Hiukset olivat märät, sotkuiset eikä minulla ollut meikkiä. Lisäksi päälle oli sattunut hyvin jotenkin metsäisen oloinen väri- ja materiaalisekoitus. Vihertävä takki, sammarit ja pipo. Kumisaappaat olin jättänyt kuitenkin kotiin. Syynä ulkonäköön oli kuitenkin partioleirin sijaan salilta palaaminen ja laiskuus laittaa tai edes kuivata hiuksia.
Ja kyllähän kaupunki edelleenkin on täynnä tyylikkäästi ja kauniisti pukeutuneita ihmisiä, lisäksi hauskoja ja erikoisia tyylejä näkee onneksi usein. Helpottavaa kuitenkin on, etteivät nämä enää saa omaa pukeutumista tuntumaan jotenkin kömpelömmältä tai huonommalta.
Mutta hiuspulma, se pysyy. Taidan siis jatkossakin panostaa pipoihin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti