maanantai 2. helmikuuta 2009

Rock City, Helsinki

Seitsemän vuoden takainen Helsinkivihastus alkaa taas nostella päätään. Käväisin pikaisesti nauttimassa pohjoisemman Suomen puhtaasta talvesta ja rauhallisesta ympäristöstä ja tämä oli omiaan kiinnittämään huomiota asioihin, joista en Helsingissä niin pidä:

-Talvi on likainen, vaikka lunta onkin.
-Kaikki lumi halutaan suolata pois teiltä, siten että tuloksena on valtaisat loskamäärät (eihän lumen päällä missään ajeta...)
-Yleisillä paikoilla kuten kaduilla asemilla ja pysäkeillä joutuu aina väistelemään klimppejä, sylkijöitä, oksennuksia, tupakansavua, humalaisia...
-Se että aina jossain vaiheessa tämä kiva kaupunki saa minut näkemään vain sen huonot puolet, vaikka hyvätkin ovat edelleen olemassa.

kuten:
- Kevät tulee täällä nopeammin, koska lumen sulamista nopeutetaan suolalla.
- Täällä on paljon muita ihmisiä.
- Keskusta on edelleen ihana ja ihan tarpeeksi siisti.
- Tarjolla on kaikenlaisia tapahtumia ja tekemistä yllin kyllin. Erityisesti olen ollut innostunut keskustan luistinradasta ( jo pelkästä katselemisesta, koska en ole itse saanut aikaiseksi mentyä luistelemaan) ja uuden vuoden vastaanotosta Senaatintorilla sekä muutenkin joulun ajan kaupunkikuvasta.

Ehkä kevään tullessa asuinseutunikin alkaa näyttää taas kivalta. Tästä talvesta olen kuitenkin oppinut sen, että seuraavan kerran mistä tahansa suuremmasta kaupungista asuntoa etsiskellessäni keskityn ainakin aluksi keskustan alueelle, ehkäpä jopa sen kivisimmän.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Aamen! Oksut ja klimpit saavat joskus hermot kireälle. Olisit onnesta soikeana täällä päin maailmaa: puhdas lumi narskuu kenkien alla ja kirkas pakkasilma kutittelee sieraimia (hehe)... oh tätä idylliä...

T. Kanadanvaihdokas