Long Kiss Goodnight, Helsinki.

Tässä kuussa lomailen ja sanon pitkiä jäähyväisiä Helsingille. Ajelen vapaasti pyöräteillä kun vielä voin, nautin meren läheisyydestä ja pääkaupungin tunnelmasta. Kuun lopussa tohtorin on nimittäin aika katsastaa jälleen uutta kaupunkia, Tamperetta. Eiköhän kosken kohinaa kuunnellessa ja mustaa makkaraa mutustaessa ja tehtaiden höyryjä katsellessa kuitenkin jotakin kirjoitettavaa ilmene, joten tämä blogi saa jatkua samalla otsikolla ja kaupunkitarinoilla myös syksyn aikana.


Tampereelle olen tehnyt tähän mennessä vain lyhyitä vierailuja, mutta näiden pohjalta minulla on jo jonkinlainen käsitys tulevasta kotikaupungistani. Ensimmäisenä tulevat mieleen kauniit maisemat ja heti toisena pyöräilyn silkka mahdottomuus keskusta-alueella. Tampereelta löytyy joka korttelista ainakin yksi teatteri ja puolella ihmisistä on musta bändipaita ja niittivyö. Minulla ei.

Jatkossa siis opettelen sanomaan moro ja morjens, jätän pyörän kotiin ja aloitan korkean paikan juoksuharjoittelun Pyynikillä.

Siihen asti kuitenkin vielä ihana loppukesäinen Helsinki ja pyöräilyä keskuspuiston läpi stadikalle, istuskelua Esplanadin puistossa, iloisia iltoja keskustassa ja ehkäpä vielä vierailu oopperaan.