My way or the bikeway

Joka ikinen samasta kaupungista kuin minä kotoisin oleva ja Helsingissä pyöräillyt osaa varmasti arvostaa Helsingin pyöräteitä. Väylät ovat yhtä leveitä kuin jalkakäytävät, eroteltu näistä selkeästi viivalla tai jopa tien materiaalilla. Lisäksi pyöräilijöiden omia liikennevaloja, jotka ovat muuten söpöjä, on jo tavallisuuteen asti. Ja kävelijät ja kaduilla seisoskelevat oikeasti kunnioittavat näitä pyörän kuvin koristettuja väyliä. (Paitsi minä ensimmäisinä viikkoina, koska olin niin tottunut kävelemään aina vain mahdollisimman oikealla...) Päivittäin muun muassa pyöräilen kohdasta, jossa pyörätie kulkee bussipysäkin kohdalla kävelytien ja bussipysäkkialueen välissä. Ihmiset odottavat nätisti sekä bussipysäkille rajatulla jalkakäytävällä, että jalkakäytävällä rakennuksen vieresssä, ja keskelle jää mukava kunniakuja satunnaisille pyöräilijöille.

Tänään kuitenkin huomasin, että jotakin kunnioitetaan vielä enemmän kuin pyöräilijöitä tai vaaraa jäädä pyöräilijän yli polkemaksi - lenkkeilijöitä.
Poljin tänään pyörällä omalla väylälläni, jota vastaan käveli kaksi noin 13-vuotiasta poikaa ja näiden vieressä pyöräili kävelytiellä samaisten poikien kaveri.( En siis kuvittelekaan, että tämän ikäiset noudattaisivat sääntöjä missään kaupungissa, eikä se minua pahemmin häiritse. ) Tulin jo aika lähelle näitä kävelijöitä, kun nämä äkkiä sanoivat pyöräilevälle pojalle " tuu nyt *****un sieltä, sieltä tulee lenkkeilijöitä. "
Ja toden totta, pyöräilijän takaa tuli kaksi reipasta lenkkeilijää tuulipuvuissaan ja minä väistin autotielle.

Eilen olin kaverini kyydissä autossa ja mietimme kuinka hienoa Helsingin autoliikenteessä on se, että yleensä aina annetaan tilaa muille, kun toisen kaistanvaihdon tai kääntymisen tarve huomataan. Ajoin itse aikoinani inssin Helsingissä ja yllätyin kyllä kovasti päästessäni kerralla läpi, koska epäonnistumisia oli kotikaupungissa takana noin muutama ennen muuttoa. Eilen tajusin tätä väistämisasiaa miettiessäni, että ehkä minulle vain tehtiin säälistä tilaa. Mottoni kun taisi tuohon aikaan autoilijana olla, että "kyllä ne väistää" ja tämä ei siis ihan kaikkialla toiminut.

Ja vielä löytyisi kolmaskin liikenteeseen, joukkoliikenteeseen, liittyvä miellyttävä asia: työsuhde alennusliput. Tänään kotona oli odottamassa hyvin pelottava, puhtaan valkoinen A4-kokoinen kirjekuori. Pelästyin, että nyt olen saanut jokaisen ammattikuntani harjoittajan pelkäämän kirjeen eräästä vaikutusvaltaisesta virastosta. Mutta siellä olivatkin vain 3 pientä lipuketta alentamaan tulevien kuukausien matkakortin hintaa. Kylläpä helpotti, vaikkakin kamalaa paperintuhlausta isoon kirjekuoreen, joka kaiken lisäksi säikäyttää saajansa.
Mutta oikeasti todella reilua, että julkisen liikenteen käyttöön kannustetaan.