Morning glory

Pidän aamuista, aamupalasta ja yleensä myös siitä että koko päivä on vielä edessä. Nyt parin viikon ajan olen totuttautunut nousemaan taas aikaisin loman jälkeen. Aamuherätyksen joudun asentamaan puolta tuntia aikaisemmin kuin aikaisemmissa työpaikoissa pidempikestoisen työmatkan vuoksi. Tämä ei kuitenkaan ole minua oikeastaan haitannut. Pidän työmatkastani. Minusta on mukavaa huomata, että muutkin ihmiset todella nousevat ylös ja ovat matkalla töihin. Olihan tämä toki minulla aikaisemminkin tiedossa, mutta työmatkalla harvemmin tapasi kovin suurta ihmismäärää tai sitten käytän nyt kaksinverroin aikaa tarkkailemiseen.

Minusta on hauskaa nähdä joka aamu samoja ihmisiä, joita en tunne. Lisäksi hupaisaa puuhaa on arvailla mitä kukin tekee työkseen ja millaisesta paikasta kukin on aamulla heräillyt. Olen varmaan ainoa, joka ei asemalla ja junassa lue metroa, vaan vaivihkaa katselee ympärilleen. Osin tämä johtuu siitä, etten ole vieläkään löytänyt tuota hyvin kätkettyä laatikkoa, mistä ihmiset metronsa lähiasemallani löytävät.

Ehkä kyllästyn uuteen aamupuuhaani muutamassa viikossa ja käytän enemmän energiaa tuon lehdenjakelupisteen etsimiseen. Siihen saakka olen kuitenkin päättänyt nauttia aamuruuhkista.

Niin, ja alan olla menetetty tapaus sen juoksentelun suhteen. Juoksen lähtevään junaan tai bussiin nyt jo päivittäin. Huoh.