Seitsemän

Olen lukenut joskus, luultavasti naistenlehdestä, että ihmisen elämä etenee noin seitsemän vuoden sykleissä. Lisäksi muistan lukeneeni, että myös parisuhteissa tulee usein noin seitsemän vuoden välein kriisikausia. Omalta osaltani tämä täysin hölmöltä tuntuva syklisyys kuitenkin näyttää toteutuvan. Muutin Helsinkiin edellisen kerran seitsemän vuotta sitten. Viihdyin vuoden, jonka jälkeen maitojuna lähti takaisin omaan kotikaupunkiini opiskelujen pariin. Lähtiessäni vannoin, etten enää ikinä aio asua Helsingissä.

Kaksi viikkoa sitten purin muuttokuormaa, missäpä muuallakaan kuin kyseisessä kaupungissa. Olen nauttinut Helsingistä nyt reilun kuuden vuoden ajan lähinnä turistimielessä pieninä annoksina, ja kivaahan se on ollut. Nyt parisuhde kaupungin kanssa joutuu jälleen koetukselle, siirryttäessä deittailusta seuraavalle asteelle.

Koska tämä on avauskirjoitus, seuraavassa hieman taustaa ja valotusta sille, mitä tuleman (ehkä) pitää.

Blogin kirjoitus Helsinkiin palaamisesta oli aluksi lähinnä vitsi, mutta blogin otsikko oli mielestäni niin herkullinen, ettei sitä voinut noin vain jättää toteuttamatta. Otsikossa siis viittaus tulevaan työnkuvaani. Tarkemmin en kuitenkaan ymmärrettävistä syistä voi töihin liittyviä asioita käsitellä. Lähinnä olisi tarkoitus pohdiskella ja havannoida elämänmenoa kaupungissa, jonne kaikki näyttää nykyisin keskittyvän, liiaksikin.